Finlandia 2009 raportti

Juoksu on takana ja aika purkaa tuntoja vuoden 2009 maraprojektista. Puolisen vuotta on tullut tähdättyä eiliseen juoksuun ja nyt voi huoahtaa helpotuksesta. Pari viikkoa täyslepoa on paikallaan.

Ennen kisaa oli oikeastaan kaksi asiaa joita tuli pyöriteltyä mielessä: sää ja kengät. Sääennustukset vaihtelivat viimeisen viikon aikana ukkosmyrskyistä hellekeliin. Mitä lähemmäksi päästiin H-hetkeä sitä positiivisemmiksi ennusteet muuttuivat. Kisasää olikin sitten mitä mainioin. Vaikkakin tuulta oli jonkin verran niin sää oli kohdallaan. Pilvistä, auringonpaistetta, sadekuuro kesken kisan. Lämpötila 15 paikkeilla. Täydellistä.

Kengät olivat täydellinen arvoitus. Olin ostanut Impulta (kiitokset siitä, hyvät kengät ovat) Nimbus 11 kengät. Maralle tuntuivat kuitenkin raskailta vaikka ovat erinomaiset harjoituskengät. Vanhat Nimbukset ovat sitten, no vanhat ja osaltaan ehkä syynä aiempiin akillesongelmiin?! Päätin vetää kisan riskillä Brooksin T5 Racereillä. Pohjallisiin tein päkiän ja kantapään kohdalle toisista pohjallisista lisäpehmustetta ja toivoin sen riittävän. Ja nyt voi sanoa että riski kannatti. Racerit ovat mahtavat juosta. Kevyet kuin mitkä, mutta huonona puolena tietysti olematon tuki jaloille ja pohjan iskunkestävyyskin niin ja näin. Yritin koko kisan keskittyä pitämään askeleen lyhyenä ja välttää viimeiseen asti tömäyksiä rotvallien ylityksissä ja vastaavissa. Lopussa tuntui kramppien oireita ja olen varma sellaisen tulleenkin kovasta iskusta siinä vaiheessa. Onneksi ei niin käynyt. Ensi kaudeksi ovat astetta tukevammat Racerit nyt hakusessa!

Kisa järjestelyt olivat erinomaiset. Junamatkan jälkeen oli parin sadan metrin matka Paviljonkiin, jossa oli messuhallista varattu iso tila maraa varten. Ilmoittautuminen, puku- ja säilytystilat kaikki sopivasti vierekkäin hallissa. Kun 11 maissa olimme perillä saattoi rauhassa keskittyä tulevaan kisaan.

Lähtö tapahtui 13:00 ja 15 minuutin odottelun jälkeen lähtöalueella päästiin matkaan. 3:30 jänis juoksi parisataa metriä edelläni, mutta pian rusakko jäi taakse ja päätin pitää sen takana matkan ajan. Vaikka sitten kamppaamalla loppusuoralla. Heti alussa kilometrivauhdit vakiintuivat 4:45 molemmin puolin. Juoksu tuntui helpolta ja rennolta. Ainoa häiritsevä asia oli vasemman reiden yläosassa käytännössä koko juoksun ajan tuntuva särky. En tiedä mistä se oli ilmestynyt; ehkä hieronnasta mennä viikolla, mutta missään vaiheessa se ei juoksua estänyt eikä hidastanut. Samoin vasen sääri muistutti olemassa olostaan.

Muita ongelmia matkalla tuntui 8km kohdalla pistos, joka parin kilometrin kuluessa hävisi. 28km kohdalla oli vaikea pätkä, kun jaloissa tuntui särkyä, mutta samoin sekin katosi hetkeksi ennen lopun kilometreja. Isoimmat ongelmat olivat juomapisteiden jälkeen. Muutaman kerran vatsassa kouraisi isolla kouralla juomapisteen jälkeen, mutta onneksi tavara pysyi sisällä.

Oikeastaan voi sanoa juoksun olleen (liiankin) helppoa 33-34km kohdalle. Siinä vaiheessa vauhdit tippuivat yli 5:00km ja pysyivät sen huonommalla puolella. Sinne asti meno oli rentoa. Parin kanssajuoksijan kanssa taivalsin muutamia kilometreja, mutta molemmat jäivät taakse.

Huoltopisteitä matkan varrella oli vaihtelevin, mutta sopivin välein. Olin ottanut mukaan juoksuvyön ja yhden pullon sekä geelejä. Geeleistä käytin 3 ja vesipulloa täytin muutaman kerran etappien välille, mutta oikeaa tarvetta niille ei tainnut olla. Olisi voinut jättää vyön pois juoksun siitä kärsimättä. Glukoositablettejakin oli mukana, mutta niistä en syönyt yhtään. Vesi, Dexal Light, suolakurkku, geelit. Siinä resepti tälle juoksulle.

Juoksi meni aikalailla suunnitelmien mukaan. Konsepti oli juosta alku sen verran kovaa, että lopussa riittää aikaa pikku himmailulle. Tiesin noutajan tulevan, mutta toivoin sen tulevan sen verran myöhään, että pääsen ainakin 3:30 alle. Puolikas taittui ajassa 1:40 ja siinä vaiheeessa elättelin toiveita jo alle 3:25 vauhdista. Ikävä kyllä viimeinen 8km oli sen verran hankala jalkojen painaessa että se jäi saavuttamatta. Huonoimmat kilometrit olivat 40 ja 41 (5:23).

Sykkeet olivat koko juoksun ajan 160 molemmin puolin. Niiden perusteella olisi ehkä voinut vetää pari pykälää kovempaa, mutta toisaalta jalat olisivat siinä tapauksessa sanoneet sopimuksen jo aiemmin irti. Eli olen myös tuon mittarin perusteella tyytyväinen juoksuun. Pitkät lenkit jäivät harmittavan vähiin ennen kisaa, joten ensi vuonna voi lähteä luottavaisin mielin uusien ennätysten kimppuun.

Päivän kruunasi vielä se, että Tomi vei avoimen sarjan voiton ajalla 2:48. Puntaroimme junamatkalla Jyväskylään, että millaiset mahtavat olla tunnelmat paluumatkalla. Otammeko oluet ravintolavaunussa voiton kunniaksi vai tappion unohtamiseksi. Onneksi oli tätä ensin mainittua!

Nyt ei kuin hyviä harjoituksia ennen pääjoukon Amsterdamin maratonia. Toivotaan, että saatte siellä rikottua tämän tuloksen!

-Olli

ps. Tarkistelin jälkikäteen, että Teron haamuraja Yyteristä jäi rikkomatta. Ensi vuonna ehkä sitten..

Tähän vielä kuvat mainituista pohjallisista: