Käytiin Antin kanssa kiertämässä Hervannan lenkkiä, trackeristä löytyy. Tosin mitattu 13,3 km on reilusti yläkanttiin, Polar antoi matkaksi 12,1 km. Melkoinen ero.
Kepeästi kulki juoksu, eli lupaa hyvää Amsterdamiin. Päivät käy vähiin...
lauantai 26. syyskuuta 2009
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Finlandia 2009 raportti
Juoksu on takana ja aika purkaa tuntoja vuoden 2009 maraprojektista. Puolisen vuotta on tullut tähdättyä eiliseen juoksuun ja nyt voi huoahtaa helpotuksesta. Pari viikkoa täyslepoa on paikallaan.
Ennen kisaa oli oikeastaan kaksi asiaa joita tuli pyöriteltyä mielessä: sää ja kengät. Sääennustukset vaihtelivat viimeisen viikon aikana ukkosmyrskyistä hellekeliin. Mitä lähemmäksi päästiin H-hetkeä sitä positiivisemmiksi ennusteet muuttuivat. Kisasää olikin sitten mitä mainioin. Vaikkakin tuulta oli jonkin verran niin sää oli kohdallaan. Pilvistä, auringonpaistetta, sadekuuro kesken kisan. Lämpötila 15 paikkeilla. Täydellistä.
Kengät olivat täydellinen arvoitus. Olin ostanut Impulta (kiitokset siitä, hyvät kengät ovat) Nimbus 11 kengät. Maralle tuntuivat kuitenkin raskailta vaikka ovat erinomaiset harjoituskengät. Vanhat Nimbukset ovat sitten, no vanhat ja osaltaan ehkä syynä aiempiin akillesongelmiin?! Päätin vetää kisan riskillä Brooksin T5 Racereillä. Pohjallisiin tein päkiän ja kantapään kohdalle toisista pohjallisista lisäpehmustetta ja toivoin sen riittävän. Ja nyt voi sanoa että riski kannatti. Racerit ovat mahtavat juosta. Kevyet kuin mitkä, mutta huonona puolena tietysti olematon tuki jaloille ja pohjan iskunkestävyyskin niin ja näin. Yritin koko kisan keskittyä pitämään askeleen lyhyenä ja välttää viimeiseen asti tömäyksiä rotvallien ylityksissä ja vastaavissa. Lopussa tuntui kramppien oireita ja olen varma sellaisen tulleenkin kovasta iskusta siinä vaiheessa. Onneksi ei niin käynyt. Ensi kaudeksi ovat astetta tukevammat Racerit nyt hakusessa!
Kisa järjestelyt olivat erinomaiset. Junamatkan jälkeen oli parin sadan metrin matka Paviljonkiin, jossa oli messuhallista varattu iso tila maraa varten. Ilmoittautuminen, puku- ja säilytystilat kaikki sopivasti vierekkäin hallissa. Kun 11 maissa olimme perillä saattoi rauhassa keskittyä tulevaan kisaan.
Lähtö tapahtui 13:00 ja 15 minuutin odottelun jälkeen lähtöalueella päästiin matkaan. 3:30 jänis juoksi parisataa metriä edelläni, mutta pian rusakko jäi taakse ja päätin pitää sen takana matkan ajan. Vaikka sitten kamppaamalla loppusuoralla. Heti alussa kilometrivauhdit vakiintuivat 4:45 molemmin puolin. Juoksu tuntui helpolta ja rennolta. Ainoa häiritsevä asia oli vasemman reiden yläosassa käytännössä koko juoksun ajan tuntuva särky. En tiedä mistä se oli ilmestynyt; ehkä hieronnasta mennä viikolla, mutta missään vaiheessa se ei juoksua estänyt eikä hidastanut. Samoin vasen sääri muistutti olemassa olostaan.
Muita ongelmia matkalla tuntui 8km kohdalla pistos, joka parin kilometrin kuluessa hävisi. 28km kohdalla oli vaikea pätkä, kun jaloissa tuntui särkyä, mutta samoin sekin katosi hetkeksi ennen lopun kilometreja. Isoimmat ongelmat olivat juomapisteiden jälkeen. Muutaman kerran vatsassa kouraisi isolla kouralla juomapisteen jälkeen, mutta onneksi tavara pysyi sisällä.
Oikeastaan voi sanoa juoksun olleen (liiankin) helppoa 33-34km kohdalle. Siinä vaiheessa vauhdit tippuivat yli 5:00km ja pysyivät sen huonommalla puolella. Sinne asti meno oli rentoa. Parin kanssajuoksijan kanssa taivalsin muutamia kilometreja, mutta molemmat jäivät taakse.
Huoltopisteitä matkan varrella oli vaihtelevin, mutta sopivin välein. Olin ottanut mukaan juoksuvyön ja yhden pullon sekä geelejä. Geeleistä käytin 3 ja vesipulloa täytin muutaman kerran etappien välille, mutta oikeaa tarvetta niille ei tainnut olla. Olisi voinut jättää vyön pois juoksun siitä kärsimättä. Glukoositablettejakin oli mukana, mutta niistä en syönyt yhtään. Vesi, Dexal Light, suolakurkku, geelit. Siinä resepti tälle juoksulle.
Juoksi meni aikalailla suunnitelmien mukaan. Konsepti oli juosta alku sen verran kovaa, että lopussa riittää aikaa pikku himmailulle. Tiesin noutajan tulevan, mutta toivoin sen tulevan sen verran myöhään, että pääsen ainakin 3:30 alle. Puolikas taittui ajassa 1:40 ja siinä vaiheeessa elättelin toiveita jo alle 3:25 vauhdista. Ikävä kyllä viimeinen 8km oli sen verran hankala jalkojen painaessa että se jäi saavuttamatta. Huonoimmat kilometrit olivat 40 ja 41 (5:23).
Sykkeet olivat koko juoksun ajan 160 molemmin puolin. Niiden perusteella olisi ehkä voinut vetää pari pykälää kovempaa, mutta toisaalta jalat olisivat siinä tapauksessa sanoneet sopimuksen jo aiemmin irti. Eli olen myös tuon mittarin perusteella tyytyväinen juoksuun. Pitkät lenkit jäivät harmittavan vähiin ennen kisaa, joten ensi vuonna voi lähteä luottavaisin mielin uusien ennätysten kimppuun.
Päivän kruunasi vielä se, että Tomi vei avoimen sarjan voiton ajalla 2:48. Puntaroimme junamatkalla Jyväskylään, että millaiset mahtavat olla tunnelmat paluumatkalla. Otammeko oluet ravintolavaunussa voiton kunniaksi vai tappion unohtamiseksi. Onneksi oli tätä ensin mainittua!
Nyt ei kuin hyviä harjoituksia ennen pääjoukon Amsterdamin maratonia. Toivotaan, että saatte siellä rikottua tämän tuloksen!
-Olli
ps. Tarkistelin jälkikäteen, että Teron haamuraja Yyteristä jäi rikkomatta. Ensi vuonna ehkä sitten..
Tähän vielä kuvat mainituista pohjallisista:
Ennen kisaa oli oikeastaan kaksi asiaa joita tuli pyöriteltyä mielessä: sää ja kengät. Sääennustukset vaihtelivat viimeisen viikon aikana ukkosmyrskyistä hellekeliin. Mitä lähemmäksi päästiin H-hetkeä sitä positiivisemmiksi ennusteet muuttuivat. Kisasää olikin sitten mitä mainioin. Vaikkakin tuulta oli jonkin verran niin sää oli kohdallaan. Pilvistä, auringonpaistetta, sadekuuro kesken kisan. Lämpötila 15 paikkeilla. Täydellistä.
Kengät olivat täydellinen arvoitus. Olin ostanut Impulta (kiitokset siitä, hyvät kengät ovat) Nimbus 11 kengät. Maralle tuntuivat kuitenkin raskailta vaikka ovat erinomaiset harjoituskengät. Vanhat Nimbukset ovat sitten, no vanhat ja osaltaan ehkä syynä aiempiin akillesongelmiin?! Päätin vetää kisan riskillä Brooksin T5 Racereillä. Pohjallisiin tein päkiän ja kantapään kohdalle toisista pohjallisista lisäpehmustetta ja toivoin sen riittävän. Ja nyt voi sanoa että riski kannatti. Racerit ovat mahtavat juosta. Kevyet kuin mitkä, mutta huonona puolena tietysti olematon tuki jaloille ja pohjan iskunkestävyyskin niin ja näin. Yritin koko kisan keskittyä pitämään askeleen lyhyenä ja välttää viimeiseen asti tömäyksiä rotvallien ylityksissä ja vastaavissa. Lopussa tuntui kramppien oireita ja olen varma sellaisen tulleenkin kovasta iskusta siinä vaiheessa. Onneksi ei niin käynyt. Ensi kaudeksi ovat astetta tukevammat Racerit nyt hakusessa!
Kisa järjestelyt olivat erinomaiset. Junamatkan jälkeen oli parin sadan metrin matka Paviljonkiin, jossa oli messuhallista varattu iso tila maraa varten. Ilmoittautuminen, puku- ja säilytystilat kaikki sopivasti vierekkäin hallissa. Kun 11 maissa olimme perillä saattoi rauhassa keskittyä tulevaan kisaan.
Lähtö tapahtui 13:00 ja 15 minuutin odottelun jälkeen lähtöalueella päästiin matkaan. 3:30 jänis juoksi parisataa metriä edelläni, mutta pian rusakko jäi taakse ja päätin pitää sen takana matkan ajan. Vaikka sitten kamppaamalla loppusuoralla. Heti alussa kilometrivauhdit vakiintuivat 4:45 molemmin puolin. Juoksu tuntui helpolta ja rennolta. Ainoa häiritsevä asia oli vasemman reiden yläosassa käytännössä koko juoksun ajan tuntuva särky. En tiedä mistä se oli ilmestynyt; ehkä hieronnasta mennä viikolla, mutta missään vaiheessa se ei juoksua estänyt eikä hidastanut. Samoin vasen sääri muistutti olemassa olostaan.
Muita ongelmia matkalla tuntui 8km kohdalla pistos, joka parin kilometrin kuluessa hävisi. 28km kohdalla oli vaikea pätkä, kun jaloissa tuntui särkyä, mutta samoin sekin katosi hetkeksi ennen lopun kilometreja. Isoimmat ongelmat olivat juomapisteiden jälkeen. Muutaman kerran vatsassa kouraisi isolla kouralla juomapisteen jälkeen, mutta onneksi tavara pysyi sisällä.
Oikeastaan voi sanoa juoksun olleen (liiankin) helppoa 33-34km kohdalle. Siinä vaiheessa vauhdit tippuivat yli 5:00km ja pysyivät sen huonommalla puolella. Sinne asti meno oli rentoa. Parin kanssajuoksijan kanssa taivalsin muutamia kilometreja, mutta molemmat jäivät taakse.
Huoltopisteitä matkan varrella oli vaihtelevin, mutta sopivin välein. Olin ottanut mukaan juoksuvyön ja yhden pullon sekä geelejä. Geeleistä käytin 3 ja vesipulloa täytin muutaman kerran etappien välille, mutta oikeaa tarvetta niille ei tainnut olla. Olisi voinut jättää vyön pois juoksun siitä kärsimättä. Glukoositablettejakin oli mukana, mutta niistä en syönyt yhtään. Vesi, Dexal Light, suolakurkku, geelit. Siinä resepti tälle juoksulle.
Juoksi meni aikalailla suunnitelmien mukaan. Konsepti oli juosta alku sen verran kovaa, että lopussa riittää aikaa pikku himmailulle. Tiesin noutajan tulevan, mutta toivoin sen tulevan sen verran myöhään, että pääsen ainakin 3:30 alle. Puolikas taittui ajassa 1:40 ja siinä vaiheeessa elättelin toiveita jo alle 3:25 vauhdista. Ikävä kyllä viimeinen 8km oli sen verran hankala jalkojen painaessa että se jäi saavuttamatta. Huonoimmat kilometrit olivat 40 ja 41 (5:23).
Sykkeet olivat koko juoksun ajan 160 molemmin puolin. Niiden perusteella olisi ehkä voinut vetää pari pykälää kovempaa, mutta toisaalta jalat olisivat siinä tapauksessa sanoneet sopimuksen jo aiemmin irti. Eli olen myös tuon mittarin perusteella tyytyväinen juoksuun. Pitkät lenkit jäivät harmittavan vähiin ennen kisaa, joten ensi vuonna voi lähteä luottavaisin mielin uusien ennätysten kimppuun.
Päivän kruunasi vielä se, että Tomi vei avoimen sarjan voiton ajalla 2:48. Puntaroimme junamatkalla Jyväskylään, että millaiset mahtavat olla tunnelmat paluumatkalla. Otammeko oluet ravintolavaunussa voiton kunniaksi vai tappion unohtamiseksi. Onneksi oli tätä ensin mainittua!
Nyt ei kuin hyviä harjoituksia ennen pääjoukon Amsterdamin maratonia. Toivotaan, että saatte siellä rikottua tämän tuloksen!
-Olli
ps. Tarkistelin jälkikäteen, että Teron haamuraja Yyteristä jäi rikkomatta. Ensi vuonna ehkä sitten..
Tähän vielä kuvat mainituista pohjallisista:
torstai 10. syyskuuta 2009
2pv Jyväskylään
Kaikki tehty mitä tehtävissä on.. Melkein ainakin.
Eilen keskiviikkona ~5km kevyt, jossa pari Ahvenisjärven ympärilenkkiä ripeällä mara-vauhdilla ja vähän yli. Piti tehdä 800m vedot Hervannan urheilupyhätössä, mutta en kehdannut jäädä juoksemaan kun olikin tyttären koululuokka juoksemassa 60m liikuntatunnilla. Olisi varmaan hävennyt silmät päästään kun isukki hölköttelee siinä ja moikkailee joka kierroksella. :)
Muuten olo on hyvä tällä hetkellä. Orastavaa lunssaa tuntunut jo pitkään, mutta tuntuisi nyt olevan poissa. Jalat ovat mitä ovat, mutta tuskin/toivotaan ettei juoksu niihin kaadu. Kengät on modattu (Brooks T5 Racer + extraa pohjaan). Katsotaan miten jalat kestävät. Huomenna perjantaina kevyt lenkki availemaan paikkoja. Pari lyhyttä spurttia varoen hapoille ajautumista.
Lauantaina 9:00 junaan kohti JKL:ää ja illalla kotiin ennätys kainalossa?! Tai jalka paketissa.. jompi kumpi..
Eilen keskiviikkona ~5km kevyt, jossa pari Ahvenisjärven ympärilenkkiä ripeällä mara-vauhdilla ja vähän yli. Piti tehdä 800m vedot Hervannan urheilupyhätössä, mutta en kehdannut jäädä juoksemaan kun olikin tyttären koululuokka juoksemassa 60m liikuntatunnilla. Olisi varmaan hävennyt silmät päästään kun isukki hölköttelee siinä ja moikkailee joka kierroksella. :)
Muuten olo on hyvä tällä hetkellä. Orastavaa lunssaa tuntunut jo pitkään, mutta tuntuisi nyt olevan poissa. Jalat ovat mitä ovat, mutta tuskin/toivotaan ettei juoksu niihin kaadu. Kengät on modattu (Brooks T5 Racer + extraa pohjaan). Katsotaan miten jalat kestävät. Huomenna perjantaina kevyt lenkki availemaan paikkoja. Pari lyhyttä spurttia varoen hapoille ajautumista.
Lauantaina 9:00 junaan kohti JKL:ää ja illalla kotiin ennätys kainalossa?! Tai jalka paketissa.. jompi kumpi..
lauantai 5. syyskuuta 2009
Viikko Jyväskylään...
Viikko jäljellä H-hetkeen ja perinteiseen tapaan ei mikään tunnu olevan kohdallaan: kengät, kunto, jalat, mitä nyt keksii. Harjoittelu ei ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan viimeisen kuukauden ajalta, mutta toivotaan että kesä-heinäkuussa tehdyt pohjat kantavat Finlandia lävitse. En usko että varsinaisesti kuntopuolella tulee ongelmia, mutta jalat tulevat olemaan varmasti kovilla. Semminkin kun olen lähdössä matkaan tavallista kevyemmillä kengillä. Tai ainakin tällä hetkellä se on suunnitelmana.
Pitkästä aikaa tuli myös panostettua jalkahuoltoon, kun naapurirappuun muutti urheiluhieroja. Pari hieromakertaa 30+60min tällä viikolla teki hyvää. Penikoiden hierominen ei tehnyt hyvää, mutta sen jälkeen isoimmat jumit ovat toivottavasti pois. Hiukan lenkin jälkeen tuntuu vasemmassa sääressä pistosta, mutta ei mitään vakavaa toivon. Hiusmurtuma ei sopisi alkuunkaan suunnitelmiin. Vaikka en sulkisi pois sääriluun isompaakaan murtumaa, niin kovaa tuntui penikoiden aukominen...
Viimeisen viikon ohjelma on lyhykäisyydessään: su 10km kevyt, ma lepo, ti 6-7km ja muutama maravauhtinen veto, ke lepo, to lepo/kevyt <5km, pe kevyt <4km pyrähdyksiä, la 42.1km alle 3:30. Tiistai-iltana ajattelin hiilaritankkauksen aloittaa. Torstain lenkki varattu mahdolliseen hiilaripöhötyksen poistoon.
Pitkästä aikaa tuli myös panostettua jalkahuoltoon, kun naapurirappuun muutti urheiluhieroja. Pari hieromakertaa 30+60min tällä viikolla teki hyvää. Penikoiden hierominen ei tehnyt hyvää, mutta sen jälkeen isoimmat jumit ovat toivottavasti pois. Hiukan lenkin jälkeen tuntuu vasemmassa sääressä pistosta, mutta ei mitään vakavaa toivon. Hiusmurtuma ei sopisi alkuunkaan suunnitelmiin. Vaikka en sulkisi pois sääriluun isompaakaan murtumaa, niin kovaa tuntui penikoiden aukominen...
Viimeisen viikon ohjelma on lyhykäisyydessään: su 10km kevyt, ma lepo, ti 6-7km ja muutama maravauhtinen veto, ke lepo, to lepo/kevyt <5km, pe kevyt <4km pyrähdyksiä, la 42.1km alle 3:30. Tiistai-iltana ajattelin hiilaritankkauksen aloittaa. Torstain lenkki varattu mahdolliseen hiilaripöhötyksen poistoon.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
