Aamulla pääsin hyvin liikkeelle kasin maissa. Tuttua tasaista Ruskontietä muutama kilometri ja sama takaisin. Vauhti pysyi hyvin kurissa. Itse asiassa kuvittelin laskettelevani kovempaakin vauhtia Hervannan valtatien mäkeä alas, mutta jos SportsTrackeriin on luottamista niin ei pitänyt paikkaansa. Iidesjärven kierron aikana tuntui ensimmäiset pienet väsymyksen oireet, mutta hiukan geeliä ja vettä palautti voimia.
Sammonkadun prismalta Onkiniemen mäelle meno oli oikeastaan välillä jopa vauhdikasta. Pienet mäet yritin ottaa korostetun rauhassa, mutta se ei kyllä enää Onkiniemen mäkeen toiminut. Sen jälkeen olivat jalat ikävän tukossa. Selvästikään tällä harjoittelulla ei jalat olleet vielä tottuneet tällaiseen. Loppujen lopuksi pääsin ensimmäisen pätkän loppuun ja olin jo valmis kaivamaan TKL:n korttia avuksi.
Olin suunnitellut pitäväni parin tunnin lepotauon ennen paluumatkaa. Siinä ehtisi pasta laskeutua ja muutenkin akut latautua.
Yllättävän hyvin jalat palautuivat tauon aikana. 5km jälkeen Santalahden kohdalla vasen etureisi vihoitteli ja oikeastaan koko loppumatkan oli kuin olisi raahannut puujalkaa mukana. Paluumatkalla lopetin muutenkin sykemittarin tuijottelun, jota olin ensimmäisen osan aikana tehnyt liikaakin yrittäen pitää sykkeet kurissa. Nyt päästelin sen mikä hyvältä tuntui ja mihin jalat antoivat myöten.
Jopa nousu Hervantaan meni kohtuullisesti. Olin odottanut pitkän nousun syövän mehuja pahemminkin, mutta kun pääsen Hesburgerin kohdalle päätin rääkätä vasenta jalkaa lisää ja nostin vauhteja. Ei nyt aivan mitä koneesta lähti, mutta kuitenkin aivan reippaaseen lenkkivauhtiin. Kaikkea en kuitenkaan antanut kun vielä jaksoin nousta rappusetkin ylös 4 kerrokseen enkä mennyt hissillä kotiin päästyäni.
Olosuhteet olivat aivan kohtuulliset. Erityisesti menomatkalla tuntui myötäinen tuuli auttavan paljonkin. Paluumatkalla lumisade ei onneksi äitynyt pahemmaksi ja tuulikin tuntui kääntyilevän miten sattui eikä pahasti syönyt miestä. Vastasatanut lumi oli mukavan pehmeä pohja taittaa matkaa ja välillä paljaat asvalttipätkät tuntuivat heti rankemmilta jaloille. Pitäisi jostakin saada sellainen alusta tuleviin koitoksiinkin. Tai ainakin PK-lenkeille että paikat pysyisivät kasassa.
Nyt elbailua tämä ilta. Pitäisi yrittää venytellä jalkoja huolella, mutta luulen huomisen kertovan miten rankka reissu oikeasti oli.
Huomasin muuten tuosta pedomeetteri osa 2 reitistä, että se automaattitoiminto ei toimi kovin hyvin. Eli joka automaattisesti hakee reitin katuja pitkin pisteiden välille. Sahalahdessa reitti tekee mielenkiintoisen hevosenkengän ja mietinkin jäikö tuo osa 2 hiukan vajaaksi.. ?
VastaaPoistaSahalahdella tarkoitin Santalahtea.. :)
VastaaPoistaHyvän lenkin oot pistelly, hieno homma! Hyvän vauhdin olet onnistunut pitämään, taidatkin olla kovassa kunnossa. Pidetäänkö noita 50km lenkkejä jo ultrasuorituksina? Vai mistä ne ultrat alkaa? Meikäläisellä ainut jalkoihin kohdistunut treeni eilen oli aamuöinen pohjekramppi :(
VastaaPoistaKai tuo 50km on eka Ultra, mutta eiköhän se pitäisi tehdä yhtenä pötkönä että lasketaan sellaiseksi...
VastaaPoistaJa kun ekan 30km kohdalla oli jalat niin jumissa kuin oli niin kovasta kunnosta ei voi puhua!
Hieno homma Olli !
VastaaPoistaKyllä ton voi selkeesti laskea ultraksi kun on pidempi kun tavisten 42 195 m. Ei muuta kun vaihdat vaan nimimerkiksi "Ultra-Olli".