Eilen saavuin Kanadasta tänne land of the Freedomiin. Energiansaanti on täällä ollut turvattua kun kaikkea mässyä on tullut syötyä, toisi sanoen energiaa juoksemiseen on tullut tankattua. Pari kertaa juoksutossutkin on tullut vedettyä jalkaan, ja Tyynenmeren rannassa tuli käytyä juoksentelemassa, Sportstracker-dataa ja kuvia on saatavilla: täällä ja täällä. Toivottavasti täällä Jenkkien puolellakin tulee vielä muutaman kerran käytyä juoksemassa, joten tsekkaillaa trackeria, laitan sinne dataa.
-A
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
torstai 25. kesäkuuta 2009
Huh Hellettä
Mutta vähät siitä. Onnistunut Humppilan puolikas on takana päin. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen reitti ja tapahtuma tulevia vuosia ajatellen. Suosittelen.
Vuodesta -72 järjestetty pienimuotoinen kilpa, jossa on virallisesti mitattu matka. Parhaina aikoina on osallistujia ollut yli 300. Tänä vuonna taisi olla kaikkiaan mukana 37, joista ~10 alitti 1:30. Tai sellainen käsitys jäi eli varsin hyvätasoinen kilpailu.
Reitti on vaihtelevaa asvaltti- sekä hiekkatietä, josta suurin osa onneksi öljypäällystettyä. Vaikka kyllä jokunen kilometri oli myös irtosoraakin. Reitti kulkee osin maalaismaisemissa ja osa mennään pikitien vartta (n. 5km). Tuon osuuden kilometriajat oli 3:45-3:58, joten se osuus oli mukavan joutuisaa pätkää. Mitä nyt asvalttitöitä tekivät matkan varrella.. Eipä tullut kylmä kun juoksi asvaltintekojunan viertä ja vasta levitettyä pikeä pitkin.
Tällä kertaa osasin aloittaa rauhallisemmin kuin Ideaparkissa puolikkailla on ollut tapana. Ensimmäiset kaksi kilometriä ~9:15 aikaan. Niillä paikkeilla jäin yhden edellä menijän peesiin, jossa pysyinkin sitten ~15km kohdalle. Purin Suunnosta väliaikoja ja ensimmäinen 10km kulki aikaan 43:34. Toinen 10km 43:18, joten suhteellisen hyvin tuli vauhtia jaettua. Viimeinen 1.1km menikin sitten 4:56, joten voidaan puhua jonkinmoisesta sippauksesta.
Loppuaika: 1:32:18.
Keskinopeus oli 4:22. 8s nopeammin kuin olin suunnitellut. Siitä pitäisi kiittää edellä juossutta jänistä, joka tosiaan 15km kohdalla kiristi tahtia ja jäin kyydistä. Eikä viimeisen kilometrin väsy isommin haitannut. Alle haamurajan 1:30 en olisi kuitenkaan päässyt. Se jää toiseen kertaan.. :) Ennätys tuli kuitenkin!
Sportstracker näytti olevan matalana. Tomilla oli Kiira mukana, joten reitti pitäisi näkyä lähipäivinä trackerissa myös.
Päivitys: Reitti
Vuodesta -72 järjestetty pienimuotoinen kilpa, jossa on virallisesti mitattu matka. Parhaina aikoina on osallistujia ollut yli 300. Tänä vuonna taisi olla kaikkiaan mukana 37, joista ~10 alitti 1:30. Tai sellainen käsitys jäi eli varsin hyvätasoinen kilpailu.
Reitti on vaihtelevaa asvaltti- sekä hiekkatietä, josta suurin osa onneksi öljypäällystettyä. Vaikka kyllä jokunen kilometri oli myös irtosoraakin. Reitti kulkee osin maalaismaisemissa ja osa mennään pikitien vartta (n. 5km). Tuon osuuden kilometriajat oli 3:45-3:58, joten se osuus oli mukavan joutuisaa pätkää. Mitä nyt asvalttitöitä tekivät matkan varrella.. Eipä tullut kylmä kun juoksi asvaltintekojunan viertä ja vasta levitettyä pikeä pitkin.
Tällä kertaa osasin aloittaa rauhallisemmin kuin Ideaparkissa puolikkailla on ollut tapana. Ensimmäiset kaksi kilometriä ~9:15 aikaan. Niillä paikkeilla jäin yhden edellä menijän peesiin, jossa pysyinkin sitten ~15km kohdalle. Purin Suunnosta väliaikoja ja ensimmäinen 10km kulki aikaan 43:34. Toinen 10km 43:18, joten suhteellisen hyvin tuli vauhtia jaettua. Viimeinen 1.1km menikin sitten 4:56, joten voidaan puhua jonkinmoisesta sippauksesta.
Loppuaika: 1:32:18.
Keskinopeus oli 4:22. 8s nopeammin kuin olin suunnitellut. Siitä pitäisi kiittää edellä juossutta jänistä, joka tosiaan 15km kohdalla kiristi tahtia ja jäin kyydistä. Eikä viimeisen kilometrin väsy isommin haitannut. Alle haamurajan 1:30 en olisi kuitenkaan päässyt. Se jää toiseen kertaan.. :) Ennätys tuli kuitenkin!
Sportstracker näytti olevan matalana. Tomilla oli Kiira mukana, joten reitti pitäisi näkyä lähipäivinä trackerissa myös.
Päivitys: Reitti
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Haamurajoja
Viime viikolla tuli rikottua yksi haamuraja. Su-La välisenä aikana tuli Sportstrackerin mukaan hölköteltyä n. 110km. Saa nähdä miten lomien aikana tulee määrän käymään vai tuleeko vain keskityttyä tankkaukseen.
Vielä olisi tarkoitus käydä torstaina Humppilassa vaikka sää tuntuu lähentelevän Tukholman perinteisiä marasäitä...
Vielä olisi tarkoitus käydä torstaina Humppilassa vaikka sää tuntuu lähentelevän Tukholman perinteisiä marasäitä...
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Humppila ½-mara
Olisiko ensi viikolla torstaina 18:30 starttaavalle Humppilan puolikkaalle lähtijöitä? Tarkoitus mennä karstanpoistoon ja katsoa päivän kunto. Seuraava kisa kun taitaa olla Finlandia Jyväskylässä parin kuukauden päästä, jossa tarkoitus juosta kokonainen...
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
Sunnuntain pitkä 14.06.2009
Oltiin aamusella (kymmenen aikoihin) Jannen kanssa pitkähköllä lenkillä. Sää oli tänään sopiva juoksemiseen vajaa parikymmentä astetta, taivas pilvessä mutta sateelta vältyttiin. Startti oli tänään Armonkalliolta, ja reitti kulki Koskipuiston ja Hatanpään kautta kohti Pirkkalaa. Pirkkalassa juostiin Perentien lenkki ja siitä sitten Hatanpään ja Etelä-puiston kautta takaisin. Matkaa mulle tuli 20.6 kilsaa (Jannelle pari-kolme kilsaa enemmän), ihan OK reitti, ehkä vähän tylsä kun tuli juostua samaa pätkää kahteen kertaan. Trackerista dataa.
lauantai 13. kesäkuuta 2009
Kadonneen maksimisykkeen metsästys
Perjantailenkille 12.6. lähtivät Antti, Niko ja minä. Juostiin kanjoniin ja mä jatkoin siitä kotiin päin, Antti ja Niko kääntyivät Suolijärvelle päin.
Aikeena mulla oli lähteä etsimään sitä maksimisykettä, joka jäi viime viikon Teskun testissä löytymättä. Muutenhan testi meni hyvin, mutta maksimiksi en saanut kuin 182 kun kolme vuotta sitten se oli vielä 190. Vanhuus ei tule yksin, sanotaan, mutta näin iso pudotus jäi kyllä kaivelemaan.
Koitin jo tiistaina lenkillä Sudenkadun ylämäessä, saisiko sykemittariin yli 182 lukemia ja silloin pääsinkin jo lupaavasti 186 tasolle. Eli kaikkea ei ollut vielä menetetty.
Keskiviikon-torstain aikana kypsyi sitten se suunnitelma, jota nyt lähdin toteuttamaan. Eli Teerentielle juoksemaan ylämäkivetoja, sieltä se maksimisyke (lue: kadotettu nuoruus) löytyy.
Pientä aikataulupainetta oli, koska tarkoitus oli lähteä harjoituksen perään terassille palautumaan. Sää oli mitä parhain, 22 C, aurinkoista, ja iltalomat myönnetty. Niinpä Nirvasta Järvensivulle juostessa vauhtikin alkoi kiihtyä ja sykkeet samoin. Viimeiset 2 km meni 160-170 tasoilla.
Teerentiellä on nousua karkeasti arvioituna ehkä 7 %. Vetojen kestoksi tuli n. 1 minuutti ja alas kävellessä palautumista n. 2 minuuttia. Viimeksi olin täällä itseäni piinannut ehkä vuonna 2003 eli tovi oli jo vierähtänyt.
Jo ekassa vedossa huomasin, että kovin terä henkisestä kovuudesta oli tylsynyt vuosien varrella ja/tai harjoittelun puutteessa. Edelliseen kertaan verrattuna alkoi paljon aikaisemmin mieleen hiipua ajatus vedon lopettamisesta ennen mäen päälle pääsemistä. Ensimmäiset 2 vetoa otin löysähkösti (max syke 184 molemmissa). Kolmanteen ajatus oli ladata "kaikki mitä löytyy", mutta vedon aikana epäusko hiipi mieleen kun mittari ei näyttänyt nousevan yli 182 ei sitten millään. Jälkeenpäin huomasin, että mittarissa varmaan jotain viivettä, koska syke oli kuitenkin noussut 188:aan vedon jälkeen. Näissä tunnelmissa ajattelin, että neljäs veto saa jäädä viimeiseksi, siihen sain ladattua enemmän ja ennenkaikkea pystyin jatkamaan vetoa pidemmälle kuin aiempia kolmea. Tällä vedolla sain jo vedon aikana lukemat 188:aan.
Lopputulema: 188 löytyi, tässä ei enää pudotusta kolmen vuoden takaiseen niin paljoa (tosin muistelen että Teerentiellä 2003 olis ollu yli 190 noi sykkeet). Toisaalta mielikuvaksi jäi, että pienellä harjoittelulla voisi kovuutta löytyä piirun verran enemmän ja sitä kautta voisi 188:n ylikin päästä...
Aikeena mulla oli lähteä etsimään sitä maksimisykettä, joka jäi viime viikon Teskun testissä löytymättä. Muutenhan testi meni hyvin, mutta maksimiksi en saanut kuin 182 kun kolme vuotta sitten se oli vielä 190. Vanhuus ei tule yksin, sanotaan, mutta näin iso pudotus jäi kyllä kaivelemaan.
Koitin jo tiistaina lenkillä Sudenkadun ylämäessä, saisiko sykemittariin yli 182 lukemia ja silloin pääsinkin jo lupaavasti 186 tasolle. Eli kaikkea ei ollut vielä menetetty.
Keskiviikon-torstain aikana kypsyi sitten se suunnitelma, jota nyt lähdin toteuttamaan. Eli Teerentielle juoksemaan ylämäkivetoja, sieltä se maksimisyke (lue: kadotettu nuoruus) löytyy.
Pientä aikataulupainetta oli, koska tarkoitus oli lähteä harjoituksen perään terassille palautumaan. Sää oli mitä parhain, 22 C, aurinkoista, ja iltalomat myönnetty. Niinpä Nirvasta Järvensivulle juostessa vauhtikin alkoi kiihtyä ja sykkeet samoin. Viimeiset 2 km meni 160-170 tasoilla.
Teerentiellä on nousua karkeasti arvioituna ehkä 7 %. Vetojen kestoksi tuli n. 1 minuutti ja alas kävellessä palautumista n. 2 minuuttia. Viimeksi olin täällä itseäni piinannut ehkä vuonna 2003 eli tovi oli jo vierähtänyt.
Jo ekassa vedossa huomasin, että kovin terä henkisestä kovuudesta oli tylsynyt vuosien varrella ja/tai harjoittelun puutteessa. Edelliseen kertaan verrattuna alkoi paljon aikaisemmin mieleen hiipua ajatus vedon lopettamisesta ennen mäen päälle pääsemistä. Ensimmäiset 2 vetoa otin löysähkösti (max syke 184 molemmissa). Kolmanteen ajatus oli ladata "kaikki mitä löytyy", mutta vedon aikana epäusko hiipi mieleen kun mittari ei näyttänyt nousevan yli 182 ei sitten millään. Jälkeenpäin huomasin, että mittarissa varmaan jotain viivettä, koska syke oli kuitenkin noussut 188:aan vedon jälkeen. Näissä tunnelmissa ajattelin, että neljäs veto saa jäädä viimeiseksi, siihen sain ladattua enemmän ja ennenkaikkea pystyin jatkamaan vetoa pidemmälle kuin aiempia kolmea. Tällä vedolla sain jo vedon aikana lukemat 188:aan.
Lopputulema: 188 löytyi, tässä ei enää pudotusta kolmen vuoden takaiseen niin paljoa (tosin muistelen että Teerentiellä 2003 olis ollu yli 190 noi sykkeet). Toisaalta mielikuvaksi jäi, että pienellä harjoittelulla voisi kovuutta löytyä piirun verran enemmän ja sitä kautta voisi 188:n ylikin päästä...
lauantai 6. kesäkuuta 2009
Perjantailenkki 05.06.2009
Perjantailenkki päästiin juoksemaan massajuoksuna, kun osanottajamäärä kapusi huimaan viiteen juoksijaan (Antti, Niko, JaniH, Olli, Janne). Sadekin oli tauonnut, ja lämpötila noin kymmenisen astetta, joten juoksukeli oli ihanteellinen. Reitti kulki tältä kertaa Kotkansiivenkadun asuntoalueen kautta, Vuoresta kohti ja siitä Suolijärvelle takaisin, alustana oli ehkä 40-60 asfalttia ja hiekkaa joten siinäkin mielessä mukava reitti. Pituutta lenkille kertyi vajaa kymppi ja aikaa meni tunnin verran. Sportstracker-dataa: Antti .
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Tukholmaraporttia
No niin Tukholmasta on palattu ja palautuminen on alkanut. Tässä lyhyesti tunnelmia Tukholman reissulta.
Matka alkoi perjantaina puolilta päivin Vanhalta kirkolta hyppäämällä Varalan MK:n bussiin, joka ajoi suoraan Helsingin satamaan. Satamassa liput/hyttiavaimet ja risteilyohjelma käteen ja laivaan pääsi suoraan. Kaikki toimi hyvin ja itseä ei tarvinnut suotta ajattelulla rassata seurasi vaan massaa ja teki niinkuin sanottiin :-). Laivassa tavarat hyttiin (nyt oli panostettu vähän hytteihin joten autokannen alle ei tarvinnut mennä, vaan hytit löytyivät 9. kannelta). Pastaruokailu oli varattu puoli viideksi, sitä ennen käytiin hakemassa numerot, chipit ja varustekassin joka sisälsi kaikkea peruskrääsää. Loppuilta menikin lähinnä odotellessa huomista starttia.
Lauantaiaamuna viimeistään selvisi että päivästä tulee lämmin. Aamiaisen jälkeen (ehkä n. 9.30 aikoihin) aurinkokannella käynnillä näkyi että taivas on täysin pilvetön ja lämpötila oli nousemassa nopeaan tahtiin. Helsingin laivan etuihin kuului että pääsi vielä aamiaisen jälkeen kunnolla levyttämään hyttiin ennen kuin alkoi näpräilemään kamoja kuntoon. 12.30 oli kokoontuminen Varalan porukan kanssa ja siitä lähdimme kävelemään kohti starttipaikkaa. Starttipaikalla peruskuviot, kamat narikkaan, viimeiset vesien siemailut ja parit bajamajavierailut. Sitten kohti lähtökarsinaa, joka mulla oli E (eli toiseksi viimeinen).
Startti pamahti 14.00, ja letka lähti hitaasti liikkumaan kohti lähtöviivaa. Lähtöviivan koittaessa edessä näytti todella ruuhkaiselta (pahempi kuin Berliini), joten en lähtenyt rynnimään vaan otin rauhassa lähdön. Lisäksi alku tuntui tukkoiselta, koneella oli selviä käynnistysvaikeuksia, jotka kyllä onneksi häipyivät 5-6 kilsan kohdalla. Lähdin kanssa vesipullon kanssa matkaan, joten tarkoitus oli selvitä 2. juoma-asemalle saakka (~8 kilsassa). Tämä toimikin hyvin, yllätysjuoma-asema 2.5 kilsassa ja 5 kilsan juoma-asema oli ruuhkaisia, joten omasta pullosta oli hyötyä. Otin viimeiset hörpyt 6 kilsassa, kaadoin loput päälle ja nakkasin pullon menemään. Juoma-asemia oli todella paljon (jostain olin kuulevinani että 17), skippasin pari, koska välillä niitä tuntui olevan jopa liikaa. Juoksu alkoi kuudesta kilometrista eteenpäin kulkea tasaisesti (tosin vähän hitaammin (n.10s/km) kuin olin ajatellut), kympin väliajaksi kellotin 64.54.
Juoksu tuntui sillä vauhdilla varsin sopivalta ja sykemittari tuki ajatusta oikean suuntaisesta vauhdista joten päätin jatkaa samaa vauhtia. 2. kympin aikana juoksu tuntui suhteellisen helpolta, jopa silta meni kevyehkosti rullailen, ja jengiä alkoi tulla selkä edellä enemmän vastaan. 20 km:n matolle astuessa laskeskelin että olin tullut toisen kympin täsmälleen samaan aikaan kun ensimmäisen ja näinhän se olikin (64.53). Fiilikset oli hyvät ja mukavasti tuli kannustusta, myös kärkijuoksijan näin kun Kenian poika paineli kevyellä askeleella ohi n. 19 kilsan kohdalla.
20-30 väli meni myöskin tasaisessa ja hyvissä fiiliksissä, lisäksi alkoi tuntua siltä että tankkaaminen on mennyt nappiin ja urheilujuoma ei pahemmin töki. Tällä kertaa skippasin sokeritabletit, sienikarkit, kasviskeitot ja muun epämääräisen (kolajuomaa otin vahingossa puoli lasia), lisäksi mulla oli kaksi isoa (100g) Maximin geeliä, joista meni alas ehkä 1.6 pussia. 3. Kymppi taittui aikaan 64.44.
30 kympin kohdalla vielä meno maistui vielä suhteellisen hyvältä mutta tahti hivenen hiipui (en oikein tiedä tarkalleen missä kohtaa). Ehkä ennen siltaa tuli pieni väsy hetki (n. 32 kilsassa), ja oikeassa polvessa tuntui pari vihlasua, jota ennen en ollut kokeillut. Polvi kuitenkin lopetti oireilun saman tien, ja aloin keskittyä sillan ylitykseen. Silta meni olosuhteisiin nähden hyvin yli, toki vauhti vähän hiipui mutta kävelyyn en nöyrtynyt. Sillan jälkeen vakuuttelin itselleni että nyt pahimmat kohdat on ohi ja 35. kilometritolpalla aloin miettimään että tällä kertalla tosi tuskaista 32-35 väliä ei tullutkaan. 35-40 väli meni taas hyvissä fiiliksissä ja ehkä silloin olisi voinut jo enemmänkin puristaa, noh nautin talon antimista ja vedin vielä viimeisiä geelejä naamaan. Jutustelin myös hetken 4.45:n (bruttoaika) jänisten kanssa, ja mietin että juoksen heidän peesissä maaliin mutta koska virtaa tuntui olevan ohitin ja lähdin vetämään vielä viimesiä koneesta irti. 30-40 väli hitain kymppi, ja se kulki 68.26 aikaan.
40:n matolle tullessa koitin vielä kiristää vähän tahtia, mutta silti koittaa rullailla rennosti loppuun saakka. Se onnistuikin kohtuullisesti ja pienet revittelyt Tukholman olympiastadionillakin onnistui. Reilut kaksi viimeistä kilsaa meni vauhtia 6.10 min/km, joten kohtuullisesti oli virtaa. Maalissa kello näytti aikaa 4.36.31. Maalissa sitten mitali käteen ja vettä&kokista naamaan. Sitten samalla vauhdilla paitaa ja eväskassia vastaanottamaan. Narikasta omat tavarat ja sieltä Becks-tölkki sihahti iloisesti auki. Sitten valuminen laivaan ja palauttelu toimenpiteet käyntiin.
Kaiken kaikkiaan juoksu oli paras mitä olin tehnyt, Berliinin ajasta lähti yli vartti pois vaikka olosuhteet ja rata oli pahemmat. Lisäksi nyt sain juostua tasaisesti ilman kävelyaskelia (pl. juomapisteet) koko reitin läpi. Negative splittiä ei vielä tullut mutta alle 3 min positive splittikään ei tunnu kovin pahalta. Tankkauksen onnistuminen oli myös positiivista, energia riitti koko matkan ajaksi ja selvisin ilman bajamaja- tai kusitaukoja. Maximin geelit tuntuivat sopivan mulle hyvin, lisäksi epäilin että tällä kertaa älysin lopettaa urheilujuoman juomisen riittävän ajoissa ennen starttia ja sitten join sitä vasta 8 kilsan kohdalla ensimmäisen kerran. Kisasta jäi kyllä nälkää vielä, ja Amsterdamissa tasaisemalla reitillä (ja hyvin todennäköisesti kylmemmällä kelillä) 4.15 pitäisi olla hyvinkin haarukassa. Helsingin aikatavoitteet on vielä vähän epäselvät voi olla että se menee vaan turistijuoksuna ilman tavoitteita (yeah right, näinhän siinä aina käy kun laittaa lapun rintaan :-).
Ulkopuoliset datat:
Virallinen tulossivu (mun tulokset)
Sportstracker-datat lenkistä
Matka alkoi perjantaina puolilta päivin Vanhalta kirkolta hyppäämällä Varalan MK:n bussiin, joka ajoi suoraan Helsingin satamaan. Satamassa liput/hyttiavaimet ja risteilyohjelma käteen ja laivaan pääsi suoraan. Kaikki toimi hyvin ja itseä ei tarvinnut suotta ajattelulla rassata seurasi vaan massaa ja teki niinkuin sanottiin :-). Laivassa tavarat hyttiin (nyt oli panostettu vähän hytteihin joten autokannen alle ei tarvinnut mennä, vaan hytit löytyivät 9. kannelta). Pastaruokailu oli varattu puoli viideksi, sitä ennen käytiin hakemassa numerot, chipit ja varustekassin joka sisälsi kaikkea peruskrääsää. Loppuilta menikin lähinnä odotellessa huomista starttia.
Lauantaiaamuna viimeistään selvisi että päivästä tulee lämmin. Aamiaisen jälkeen (ehkä n. 9.30 aikoihin) aurinkokannella käynnillä näkyi että taivas on täysin pilvetön ja lämpötila oli nousemassa nopeaan tahtiin. Helsingin laivan etuihin kuului että pääsi vielä aamiaisen jälkeen kunnolla levyttämään hyttiin ennen kuin alkoi näpräilemään kamoja kuntoon. 12.30 oli kokoontuminen Varalan porukan kanssa ja siitä lähdimme kävelemään kohti starttipaikkaa. Starttipaikalla peruskuviot, kamat narikkaan, viimeiset vesien siemailut ja parit bajamajavierailut. Sitten kohti lähtökarsinaa, joka mulla oli E (eli toiseksi viimeinen).
Startti pamahti 14.00, ja letka lähti hitaasti liikkumaan kohti lähtöviivaa. Lähtöviivan koittaessa edessä näytti todella ruuhkaiselta (pahempi kuin Berliini), joten en lähtenyt rynnimään vaan otin rauhassa lähdön. Lisäksi alku tuntui tukkoiselta, koneella oli selviä käynnistysvaikeuksia, jotka kyllä onneksi häipyivät 5-6 kilsan kohdalla. Lähdin kanssa vesipullon kanssa matkaan, joten tarkoitus oli selvitä 2. juoma-asemalle saakka (~8 kilsassa). Tämä toimikin hyvin, yllätysjuoma-asema 2.5 kilsassa ja 5 kilsan juoma-asema oli ruuhkaisia, joten omasta pullosta oli hyötyä. Otin viimeiset hörpyt 6 kilsassa, kaadoin loput päälle ja nakkasin pullon menemään. Juoma-asemia oli todella paljon (jostain olin kuulevinani että 17), skippasin pari, koska välillä niitä tuntui olevan jopa liikaa. Juoksu alkoi kuudesta kilometrista eteenpäin kulkea tasaisesti (tosin vähän hitaammin (n.10s/km) kuin olin ajatellut), kympin väliajaksi kellotin 64.54.
Juoksu tuntui sillä vauhdilla varsin sopivalta ja sykemittari tuki ajatusta oikean suuntaisesta vauhdista joten päätin jatkaa samaa vauhtia. 2. kympin aikana juoksu tuntui suhteellisen helpolta, jopa silta meni kevyehkosti rullailen, ja jengiä alkoi tulla selkä edellä enemmän vastaan. 20 km:n matolle astuessa laskeskelin että olin tullut toisen kympin täsmälleen samaan aikaan kun ensimmäisen ja näinhän se olikin (64.53). Fiilikset oli hyvät ja mukavasti tuli kannustusta, myös kärkijuoksijan näin kun Kenian poika paineli kevyellä askeleella ohi n. 19 kilsan kohdalla.
20-30 väli meni myöskin tasaisessa ja hyvissä fiiliksissä, lisäksi alkoi tuntua siltä että tankkaaminen on mennyt nappiin ja urheilujuoma ei pahemmin töki. Tällä kertaa skippasin sokeritabletit, sienikarkit, kasviskeitot ja muun epämääräisen (kolajuomaa otin vahingossa puoli lasia), lisäksi mulla oli kaksi isoa (100g) Maximin geeliä, joista meni alas ehkä 1.6 pussia. 3. Kymppi taittui aikaan 64.44.
30 kympin kohdalla vielä meno maistui vielä suhteellisen hyvältä mutta tahti hivenen hiipui (en oikein tiedä tarkalleen missä kohtaa). Ehkä ennen siltaa tuli pieni väsy hetki (n. 32 kilsassa), ja oikeassa polvessa tuntui pari vihlasua, jota ennen en ollut kokeillut. Polvi kuitenkin lopetti oireilun saman tien, ja aloin keskittyä sillan ylitykseen. Silta meni olosuhteisiin nähden hyvin yli, toki vauhti vähän hiipui mutta kävelyyn en nöyrtynyt. Sillan jälkeen vakuuttelin itselleni että nyt pahimmat kohdat on ohi ja 35. kilometritolpalla aloin miettimään että tällä kertalla tosi tuskaista 32-35 väliä ei tullutkaan. 35-40 väli meni taas hyvissä fiiliksissä ja ehkä silloin olisi voinut jo enemmänkin puristaa, noh nautin talon antimista ja vedin vielä viimeisiä geelejä naamaan. Jutustelin myös hetken 4.45:n (bruttoaika) jänisten kanssa, ja mietin että juoksen heidän peesissä maaliin mutta koska virtaa tuntui olevan ohitin ja lähdin vetämään vielä viimesiä koneesta irti. 30-40 väli hitain kymppi, ja se kulki 68.26 aikaan.
40:n matolle tullessa koitin vielä kiristää vähän tahtia, mutta silti koittaa rullailla rennosti loppuun saakka. Se onnistuikin kohtuullisesti ja pienet revittelyt Tukholman olympiastadionillakin onnistui. Reilut kaksi viimeistä kilsaa meni vauhtia 6.10 min/km, joten kohtuullisesti oli virtaa. Maalissa kello näytti aikaa 4.36.31. Maalissa sitten mitali käteen ja vettä&kokista naamaan. Sitten samalla vauhdilla paitaa ja eväskassia vastaanottamaan. Narikasta omat tavarat ja sieltä Becks-tölkki sihahti iloisesti auki. Sitten valuminen laivaan ja palauttelu toimenpiteet käyntiin.
Kaiken kaikkiaan juoksu oli paras mitä olin tehnyt, Berliinin ajasta lähti yli vartti pois vaikka olosuhteet ja rata oli pahemmat. Lisäksi nyt sain juostua tasaisesti ilman kävelyaskelia (pl. juomapisteet) koko reitin läpi. Negative splittiä ei vielä tullut mutta alle 3 min positive splittikään ei tunnu kovin pahalta. Tankkauksen onnistuminen oli myös positiivista, energia riitti koko matkan ajaksi ja selvisin ilman bajamaja- tai kusitaukoja. Maximin geelit tuntuivat sopivan mulle hyvin, lisäksi epäilin että tällä kertaa älysin lopettaa urheilujuoman juomisen riittävän ajoissa ennen starttia ja sitten join sitä vasta 8 kilsan kohdalla ensimmäisen kerran. Kisasta jäi kyllä nälkää vielä, ja Amsterdamissa tasaisemalla reitillä (ja hyvin todennäköisesti kylmemmällä kelillä) 4.15 pitäisi olla hyvinkin haarukassa. Helsingin aikatavoitteet on vielä vähän epäselvät voi olla että se menee vaan turistijuoksuna ilman tavoitteita (yeah right, näinhän siinä aina käy kun laittaa lapun rintaan :-).
Ulkopuoliset datat:
Virallinen tulossivu (mun tulokset)
Sportstracker-datat lenkistä
Palauttelua Tukholmasta
Kirjoittelin hätäisesti raporttia Tukholman maratonista oman blogini puolelle, nyt pari sanaa tännekin. Helteestä huolimatta omia ennätyksiä syntyi, niin Antille kuin minullekin. Hieman kovempaa loppuaikaa lähdin hakemaan, mutta pitää olla tyytyväinen tähänkin (3:48:01). Sentään oma ennätys ja selkeä B-tavoitteen alitus. Kahdella 100g geelipussilla pärjäsin, juoma-asemia tuntui olevan liiankin tiheään. Hukkasin taas minuutin bajamajassa.. 30km tienoilla tarjottu kasvisliemi oli hyvää ja upposi ainakin meikäläiselle. Kahvia olisin kaivannut. 37km colajuoman jätin väliin hiilihappojen pelossa. Perinteiseen malliin toisella kierroksella mulle kelpasi siis oikeastaan kaikki mitä järjestäjät oli keksiny tarjota matkan varrella. Eilen illalla tein vielä löydön: vaseliinia olisi kaivannut shortsien alle vielä ainakin yhteen paikkaan... tällä kertaa ei yhtään rakkoa! Loistavaa :)
Kokonaisuudessaan maraton oli kyllä taas mukava ja hyvin järjestetty, helteelle ruotsalaisetkaan ei kai voi mitään kun kerran ovat keksineet näin alkukesästä tuon juoksukisansa järjestää. Tunnelma oli hieno viimeisillä suorilla ja maalialueella stadionilla. Nyt lepäilyä ja taukoa juoksemisesta, kylmägeeliä polveen ja enimmäkseen vain loikoilua. Amsterdamista tulleekin mielenkiintoinen, kun ollaan kaikki samalla viivalla ;)
Kokonaisuudessaan maraton oli kyllä taas mukava ja hyvin järjestetty, helteelle ruotsalaisetkaan ei kai voi mitään kun kerran ovat keksineet näin alkukesästä tuon juoksukisansa järjestää. Tunnelma oli hieno viimeisillä suorilla ja maalialueella stadionilla. Nyt lepäilyä ja taukoa juoksemisesta, kylmägeeliä polveen ja enimmäkseen vain loikoilua. Amsterdamista tulleekin mielenkiintoinen, kun ollaan kaikki samalla viivalla ;)
Tilaa:
Kommentit (Atom)
